Ilmaisimien toiminta ja ilmaisintyypit
Paloilmoitin reagoi tulipaloon jo ennen kuin ihminen sitä havaitsee. Paloilmaisimen tai varoittimen toiminta voi perustua erilaisten palokaasujen, savun, lämmön, liekkien tai näiden yhdistelmien havaitsemiseen. Myös muita kaasuilmaisimia on olemassa.
Hieman perinteisiä palovaroittimia muistuttavat ilmaisimet on useimmiten asennettu valvottavan tilan kattoon, mutta erikoistilanteissa muitakin ratkaisuja käytetään.
Ilmaisimista käytetyimpiä ovat ilman savupitoisuutta mittaavat savuilmaisimet. Ne jaetaan mittausperiaatteen mukaan eri tyyppeihin:
- Pisteilmaisin on nimensä mukaisesti pistemäinen ioni-ilmaisin, jonka toiminta perustuu mittaus- ja vertailukammion välisen jännitteen muutokseen.
- Optisen ilmaisimen mittauskammion läpi kulkee valo, jonka sironnan muutoksia laite havainnoi.
- Linjailmaisimia käytetään esimerkiksi suurissa ja korkeissa teollisuustiloissa. Hallin toisessa päässä on valonlähde ja toisessa valoa tarkkaileva mittalaite, joka hälyttää valon himmetessä.
- Näytteenottoilmaisimet ovat herkempiä kuin ioni- tai optiset mittalaitteet, vaikka toimintaperiaate on pitkälti sama. Kynnys hälytykseen on näin matalampi.
Lämpöilmaisimia käytetään tiloissa, joihin savuilmaisimet eivät sovellu todennäköisten ja runsaiden vikahälytysten takia, esimerkiksi keittiöt tai työpajat. Lämpöilmaisimet eivät havaitse savua tai tulta, ainoastaan kriittiset lämpötilannousut. Ylärajaksi on useimmissa ilmaisimissa määritetty 58°C. Osa ilmaisimista mittaa ylärajan sijaan lämmönmuutoksen nopeutta. Voidaan käyttää lisäturvana myös asunnoissa, kunhan myös palovaroitin on käytössä.
Yhdistelmäilmaisimet tunnistavat nimensä mukaisesti useampia asioita. Tavallisin on savua ja lämpöä tunnistava ilmaisin.
Kaasuilmaisimien idea on tunnistaa ilmasta esimerkiksi palamisessa syntyviä, syttyviä, räjähtäviä tai muutoin vaarallisia kaasuja. Ilmaisimesta riippuen tunnistettavien kaasujen määrä voi vaihdella suurestikin. Käyttökohteita löytyy teollisuudesta ja myös nestekaasuvuodon havaitsemiseen.
